Hopeiset SM-mitalit kaulaan, haaveet todeksi

Ylivieskan Kuulan C-tyttö joukkue järjesti Hyvinkään Nuorisoleirillä alkusarjan menestyksellään ihmettelyn aihetta vastustajien keskuudessa. Mistä tulee tämä joukkue, joka pelaa voitosta voittoon? Finaalin jälkeen tätä ei enää ihmetellä, vaan tiedetään, että joukkue tulee sieltä, missä uskotaan siihen, että töitä tekemällä voi pärjätä. Töiden tekemisen palkkana oli tällä kertaa SM-hopea. Ylivieskan Kuulan seurahistorian paras saavutus nuorten sarjoissa.

Ylivieskan Kuulan C-tyttöjen valmistautuminen kauteen alkoi lokakuussa 2018. Kauden valmennuksellinen tavoite oli lajitaitojen kehittäminen. Tyttöjen fyysisen kehityksen huomioiden pyrittiin laadukkaiden lajisuoritusten tekemiseen ilman suuria tehoja, vaikka määrällisesti harjoitusten määrä oli jo hyvällä tasolla. 140 ohjattua harjoitusta ennen kuin pelikausi käynnistyi. Toistoja toistojen päälle, joskus jopa kyllästymiseen asti. Tarkoituksena oli saada suoritukset sille tasolle, että fyysiset puutteet pystytään niillä mahdollisimman hyvin korvaamaan.

Kun kausi vihdoin toukokuussa starttasi ja ensimmäiset pelit ulkona olivat takana, voitiin todeta, että harjoituskauden tavoitteet oli saavutettu. Varsinkin ulkopelin suoritukset olivat sellaisia, joiden perusteella pystyttiin jo ennakoimaan sitä, että menestyminen kauden aikana on mahdollista.

SM-karsintasarjassa samaan lohkoon sattuivat Mailattaret Vaasasta, Ylihärmän Pesis-Junkkarit 03 ja Vimpelin Veto. Jo alkuun tiedettiin, että lohko on kova ja yksi hyvä joukkue jää ilman kilpasarjan paikkaa Hyvinkäälle. SM-karsintasarjan tavoitteeksi asetettiin suorapääsy leirille. Se saavutettiin lohkovoitolla.

Kun Hyvinkään leirin lohkojaot ilmoitettiin, voitiin olla tyytyväisiä siihen, että 20 joukkuetta oli jaettu kahteen lohkoon, jolloin yksittäisten pelien merkitys ei ollut niin suuri kuin siinä tapauksessa, että joukkueet olisivat olleet useammassa lohkossa. Hyvinkään leirin minimi tavoite sovittiin joukkueen kesken Jyväskylässä päivää ennen leirin alkua: ”Haluamme olla kahdeksan parhaan joukossa!” Tuota tavoitetta kohti joukkue lähti pelaamaan.

Pelistä toiseen valmennus ja pelinjohto muistutti tyttöjä siitä, että heidän tulee keskittyä yhteen tilanteeseen ja suoritukseen kerrallaan ja nauttia pelistä. Jos jonkun pitää ajatella asioita pidemmälle, niin se on pelinjohdon tehtävä. Ulkopelissä pallot kiinni ja paikasta palo. Sisäpelissä riittää, että teet ne asiat, jotka osaat. Kenenkään ei tarvitse yli suorittaa, omat parhaat suoritukset on tarpeeksi.

Näillä teeseillä mentiin leirin loppuun saakka. Alkusarjan voitto, välierä voitto, finaali…. Hopeiset mitalit! Päällimmäisenä tunteena finaalin päättäneen kolmen pitkän vihellyksen jälkeen, me ollaan VOITETTU hopeaa. Ei pettymyksen kyyneleitä, vaan onnen tunnetta siitä, että yhdessä on tehty jotain sellaista, josta ei ollut edes uskallettu haaveilla ennakkoon, vaikka monta haavetta leirin aikana toteutuikin.

Haluamme kiittää kaikkia yrityksiä, jotka olivat tukemassa unohtumatonta matkaamme! Erityiskiitos äänekkäille kannatusjoukoillemme, joiden ansiosta jokainen suoritus on tuntunut merkitykselliseltä!

Ehkä jatkossa uskallamme haaveilla isommin...

Pelaajat: Nina Jutila, Marja-Leena Kahilainen, Essi Kivelä, Anni Kotimaa, Janette Koutonen, Jenna Koutonen, Jenni Matola, Wilma Rautio, Saaga Rautionaho, Meeri Seppälä, Fiona Soini ja Ella Toikkanen

Pelinjohto ja valmennus: Toni ja Johanna Seppälä